Pikkujouluja ja mökkeilyä

Viikonloppuna menimme kuin menimmekin Jarin työpaikan pikkujouluihin! Sekään asia ei nyt tietenkään ongelmitta toteutunut, mutta loppuenlopuksi sain mieheni sinne raahattua. Ja hyvä niin. Ruoka oli molempien mielestä hyvää ja ihme ja kumma, hauskaa oli. Lähtiessämme kotiin päin kysyin mieheltäni, että oliko iha hirveä reissu, ja joutuihan se myöntymään TAAS jälleen kerran, että reissu oli oikein mukava ja oli kiva et pakotin hänet tulemaan mukaan!=D Ja näitä tilanteita meillä on sitten ollut miljoonia. Suhteen alussa varsinkin niitä tosiaan oli paljon. Leffaan menemiset, lapin reissut, laiva reissut ja monet monet muut vastaavat on vaatineet monia viikkoja kestäneet vakuuttelut asian hauskuudesta ja turvallisuudesta, kiukuttelut ja tappelut yms. kaiken mahdollisen. Loppujen lopuksi olen saanut mieheni näihin juttuihin lähtemään mukaan, vähän vastahakoisesti, mutta kuitenkin. Ja lopputulos on ollu joka ikinen kerta "JEE VÄHÄ OLI HIENOA, KOSKA MENNÄÄN UUDESTAAN" luokkaa... Välillä se kyllä kysyy huumorintajua, kun ensin olet ollut ihan maassa siitä, kun toinen ei halua lähteä mihinkään sun kanssasi ja sit ku saat pitkien vänkäysten ja riitojen jälkeen raahattua, hän ilmoittaakin, että kuinka kivaa oli. No ymmärrän kyllä taas vastaisuudessaan miestänikin. Hän kun ei ikinä ole käynyt oikeastaan koti pihaansa ja perheensä mökkiä kauempana. Ei heidän perheessään olla ikinä reissattu missään, käyty elokuvissa saati sitten laivalla. Joten epävarmuus uusia asioita kohtaan on ollut iso kynnys. Olen kyllä hirmu onnellinen ja ylpeä miehestäni, kun hän on minun kanssani oppinut nauttimaan oudoistakin tilanteista ja ottaa ne nykyään vastaan paljon avoimin mielin kuin ennen.
Aihe taas meinaa rönsyillä sivuraiteille. Mutta niin, ilta oli tosiaan todella onnistunut. Hauskaa oli ja oli mukavaa nähdä miehenikin niin iloisella tuulella, pitäessään hauskaa työkavereidensa kanssa. Aluksi jännitin tilannetta todella paljon, minä kun pelkään välillä muiden reaktiota johtuen tästä minun erilaisuudestani. Peloistani huolimatta yllätyin positiivisesti siitä, kuinka hyvin kaikki ottivat minut porukkaan mukaan. Pieniltä perus pikkujoulu rähinöiltä ei kylläkään vältytty, Jarin työkaveri kun oli saavuttanut hyvän promille tason jo ennen juhlien alkua, päätti hän vähä avautua muutamista työasioista. Mutta ei siitä sen enempää.

Kuva itsessään on aivan hirvee ,mutta tuosta vähän näkee asukokonaisuutta, millä mä sit hilluin siellä pikkujouluissa. Eli tavallinen kauluspaita ja kirpparilta löydetty musta satiini vyötärökorsetti sekä oma tekemä hame. Ja kämppä on ihanan siisti kuten aina ja pyykkitelinekkin edustaa komeasti tuossa taustalla!:D

Pikkujoulujen jälkeen kävimme katsomassa vielä uusimman Twilight-leffan. Ja oli kyllä yhtä hyvä kuin olin odottanutkin. Mitä nyt leffa fiiliksen meinas pilata jotku helvetin kesken kasvuiset kakarat, jotka tirskuivat ja kikersivät isoon ääneen, joka kohdassa, jossa vaan oli vähänkin jotain hempeilyä. Eikä se takarivillä vislaileva pojan retale yhtään sen paremmin tunnelmaa lisännyt. No onneksi nämä kakarat älysivät laittaa ne turpansa kiinni, kun kukaan ei niiden jutuille nauranutkaan ja ennen kuin minä olisin ollut kyseisten kakaroiden kurkuissa kiinni!=D

Sunnuntaina päätimme mennä mökkeilemään mummin ja vaarin mökille ja samalla tutustuttamaan Elroyn ja Saran toisiinsa. Mummin ja vaarin mökki on saaressa joten sinne täytyy aina mennä veneellä, paitsi talvella, jolloin sinne voi kulkea jäätä pitkin. Vene reissu olikin mielenkiintoinen sillä koiramme pelkäsi veneessä oloa aivan järjettömästi. Siinä olikin pitelemistä, ettei se hypännyt järveen ja samalla koittaa itsekkin vielä pysyä veneen laitojen sisäpuolella. No onneksi pääsimme hyvin rantaan loppujen lopuksi. Koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään, välillä tosin oli aika moisia rähinöitä siitä, että kumpi on pomo, mutta se kuuluukin asiaan.

Sara juoksi aina Elroyn lelujen kanssa edellä ja Elroy yritti saada lelunsa takasin.

Meno oli kyllä koirilla välillä aika villiä, ja kyllä koira olikin automatkan kerrankin hiljaa!=D

Siinä on viel mummin ja vaarin Elroy. Lunta alkoi ihanasti tupruttaan juuri kun olimme mökillä. Toive siis valkeasta joulusta elää jälleen. Kotimatkalla se lumi pyry vaikeutti melkoisesti ajamista, oli sitä lunta tiellä kuitenkin ainakin 5 cm. Mutta se ihanuus rajoittui vain Parkanon seudulle. Mitä lähemmäs tulimmä Hämeenkyröä, sitä pienemmäks lumen määrä muuttui, ja kotona meillä satoikin vettä!=(

****

ARGHT!!!! En tie onko vika käyttäjässä, ohjelmassa, koneessa vai paskassa nettitikussa ku tuntuu ettei tää selailu onnistu ollenkaa, ja sivutki näkyy mite sattuu!!! Voihan tietty olla vika tosiaan on minussa itsessäni, ku en ole mikään tietokone nörtti, joka osais tällä tehä kaikkia maailman hienous kikkailuja!!!
No eipä olisi ainut asia mikä tuntuu tällä viikolla menevän taas suoraan päin helvettiä!! Pahoittelen kielenkäyttöäni, mut jotenki on vaan pakko purkautua! Tuntuu et on muutenki meneillään taas joku helvetin masennuskausi..Mikää ei tunnu toimivan, asiat menee päin mäntyä koko ajan, nukuttaa jatkuvasti, eikä mikään oikein huvita yleensäkkään elämässä, ja itkeä turahtelen joka ikisestä pienestä jutusta... Välil on vaan päiviä ollu taas, et narun jatkeena roikkuminen alkaa kuulostaan hyvinkin  miellyttävältä ajatukselta... Ei kannata pelästyä!! En mä sitä oikeesti aio tehä, ei musta ees olis niin lopulliseen tekoon tosissaan vaikka välillä onkin ollut pahasti masentavia aikoja. Itsevarmuuttakin ku sais lisää näyttäis elämä varmasti monelta kantilta paremmalta, eikä niitä piruja olisi puolissakaan asioissa, missä niitä nyt näyttää olevan oikein urakalla.

Lauantaina olisi Jarin työpaikan pikkujoulut, saa nähä mennäänkö... Siitäkin asiasta on ollut hieman erimielisyyksiä... Jaria kun ei oikein huvittaisi nähä samoja naamoja vapaa ajalla, kuin mitä se joutuu katselemaan kaiket päivät töissä muutenkin. Omasta mielestä olisi kiva päästä johonkin kerrankin juhlimaan oikein kunnolla, ja toisi se piristystä tähän koti helvettiin...Enkä sano tätä sillä, että inhoaisin olla kotona, vaan kun tässä on puol vuotta nähnyt ainoastaan nämä oman huushollin seinät, alkaa kaipaamaan vähän vaihtelua arkeen. Ymmärrän kyllä toisaalta miestänikin. Eipä sitä aina kaikkea jaksa, varsinkaan kun on kuullut millaisia työkavereita sillä siel työmaalla on. Itseni olisi vain vaikea kieltäytyä ilmaisista ruuista ja juomista kunnon ravintolassa!=D Varsinkin kun mieheni työnantaja suostuu kerta kustantamaan työntekijöiden puolisoidenkin syömiset ja juomiset! Sitä ihmettä ei monessa paikassa enää nykyisin olekkaan! Mutta se jää nähtäväksi, millaiseksi meidän viikonlopun ohjelma loppuenlopuksi muotoutuu!

Olen tässä pitänyt jo kolmatta viikkoa kirppari pöytää lähiseudun kirpputorilla. Kokemäellä kun on yksi iso kirpputori, jossa pöytä vuokrakaan ei ole mikään ryöstö myyjiä kohtaan, vain 14 euroa viikko. Eka viikko oli myynnin kannalta ihan hyvä, sain jopa muutaman kympin voittoa. Toinen viikko olikin huonompi, nipin napin sai pöytävuokran maksettua. Mutta tämä viikko on taas yllättänyt minut positiivisesti. On mukavaa saada omia tavaroita hyötykäyttöön sellaisille, joille niistä vielä on iloa. Ja kyllä sitä itsekkin tekee monesti todella paljon löytöjä kirpputoreilta. Uutena harvoin ostan mitään, eikä niin ole varaakaan monesti. Mutta kirppiksiltä saattaa löytää monesti lähes uusia vaatteita ja muuta käyttö tavaraa, josta joku on vaan halunnut päästä halvalla eroon. On sitten olemassa omaksi ärsykkeeksi niitäkin myyjiä, jotka kuvittelevat, että perseestä puhki kuluneita farkkuja muistuttavat rätit voi ihan hyvin myydä yli 20 eurolla. No tähän voisinkin hyvin sanoa lauseen jota mieheni usein käyttää että "ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa". Ja totta tuokin, mutta rajansa pitäis kyllä mun mielestä olla. Ja yks kirpputoreilla ärsyttävä seikka on se, että miks sitä pornoa pitää siel olla hyllyt väärällään, kun käsittääkseni ei olla missään erotiikkaliikkeessä!?? Muutamissa kirppareissa on älytty laittaa näille kyseisille "elokuville" onneksi omat huoneet, joiden ovensuussa on isot varoitus laput. Mutta valitettavasti monessa paikassa ne ovat ihan tavallisella hyllyllä, missä sitten pienet lapset käyvät sitten kilpaa kyselemässä vanhemmiltaan, että "minkälaisia piirrettyjä nämä ovat".
Ja vielä yksi ärsyttävä seikka mitkä monet muutkin ovat varmaan huomanneet on nämä ostaja ehdokkaat, jotka vaihtelevat hintalappuja halvemman ja kalliimman tuotteen välillä, saadakseen sen haluamansa keittokirjan mieluummin 2 euron hintaan kuin, että olisi siitä ystävällisesti maksanut sen 3 euroa, joka siitä kyseisestä tuotteesta pyydettiin!!!! Huoh...

Ja kaikeksi positiivisuudeksi vielä perään, pyykinpesukone sitten otti lopputilin meidän yhteisestä sopimuksesta. Ihanaa... Jipii käsipyykkäystä!!!!

Jottei tämä postaus jää aivan negatiiviseksi, laitan loppuun piristys kuvan meidän koiran tempauksesta. Se kun päätti itsepäisesti mahtua myös samalle sohvalle meidän kanssa kielloista huolimatta!=D

ainut paikka siis oli sohvan selkänoja, siellä kun ei vielä kukaan istunut!:D

ongelmia ja villasukkia

Viikonloppu taas oli ja meni. Meidän viikonloppu venyi oikeastaan maanantaihin asti, Jarilla kun sattui olemaan maanantaina vapaapäivä. Lauantaina meidän piti mennä vahtimaan iskäni naisystävän poikaa, heidän itse mennessä jonnekkin ystävänsä syntymäpäiville. Ilta itsessään meni ihan ok, MUTTA...
Iskä pyysi minua kyyditsemään heidät Tesomalle, ja jouduin ajamaan hänen uudella automaatti vaihteisella Volvollaan. Itse olen karttanu automaatilla ajoa, vaikka se helpompaa olisikin, kun ei tarvitse vaihteiden kanssa plärätä. Sanoin iskälle ennen lähtöä, ettei asiasta seuraa takuulla mitään hyvää. Matka menikin oikein hyvin, luukuunottamatta toisen jalan jatkuvaa nykimistä, tarve kun oli koko ajan mukamas painaa kytkintä pohjaan!=D Jätin iskän ja hänen naisystävänsä Tesomalle ja suuntasin auton nokan kohti omaa lapsuuskotiani, jossa meidän oli määrä vahtia ns. velipuoltani. Puolessa välissä matkaa minun tutuksi tulleen onneni ansiosta auton rengas sitten otti ja päätti puhjeta!:D Vararengas sit vain esiin ja rengas vaihtoon. Auton mukana olleet renkaan vaihto työkalut eivät vaan olleet mitkään huippu luokkaa. 5 minsaa ihmeteltyäni tunkin toimintaperiaatetta ja 5 minuuttia naama punaisena äherrettyäni pyörän pultteja irti tulin siihen tulokseen, että paree soittaa Jari apuun ja pyytää häntä ottaa kotoa kunnon työkalut mukanaan. Vartin verta onneksi jouduin vaan odottamaan mieheni saapumista avukseni. Jarin vaihtaessa rikkoutunut rengas vararenkaaseen, minä soitin iskälle terveiset, jossa kerroin, ettei se autolla ajaminen tiennyt todellakaan hyvää!=D

Sunnuntai aamuna suuntasimme Hämeenkyröön anopin tykö. Siellä otimme operaatioksi poistaa minun autostani ruosteet ikkunan vierestä ja maalata pinta uudestaan. Eipä sekään homma nyt aivan nappiin menny, muutama pikku moka sattui maalatessa, mutta ajattelimme korjata asian paremmin esimerkiksi ensi kesänä jos sattuu aikaa paremmin olemaan. Siellä vietimme maanantaihin asti.
Ja mukaani tupsahti uudet ihanat villasukat jotka anoppini oli itse kutonut. Olen villasukkien suurkuluttaja kärsien jatkuvasti kylmyydestä.

Kotiin kun vihdoin pääsimme maanantai iltana yhdeksän aikaan, odotti meitä mukavan lämpöinen koti! Joo EI...14 astetta näytti olohuoneen koriste lämpömittari!:D et jippii!!!!! Tuli anopin villasukat tarpeen!:D Täytyy kyl sanoa etten oo viel tähän päivään mennessä nukkunu pääli vaatteet päällä ja kahden peiton alla, ja siltikin oli kylmä!:D Se on näitä omakotitalon ihanuuksia!:D

Lopuksi oli pakko laittaa kauniisti kukkiva kaktukseni! Se kun ei ole ikinä tehnyt kukkia siitälähtien kun se on minulla ollut. Nyt vasta uudessa kodissa se teki ensimmäisen kerran kukkia. ja minulla se on ollut yli 3 vuotta.

Kakkurumbaa ja vauvauutisia...

Viikkoon on mahtunut taas monen moista tapahtumaa... Omaksi harmikseni keuhkoputkentulehdus ja muut flunssan ihanat oireet tuntuvat pesiytyvän taas kroppaani oikeen ryminällä. Mutta eiköhän tästä selvitä levolla ja juomalla 20 kuppia kuumaa päivän aikana. Lääkäriin kun ei voi mennä lääkärikammon vuoksi.

Viime viikon torstaina 10.11 tapahtui jotain aivan mielettömän ihanaa, jota oltiin jo kauan odoteltu. Rakas pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa saivat perheeseensä ihanan tyttövauvan. Elikkä minusta sitten tuli täti. Ja huvittavaa on, että 1.5 vuotiaasta pikkusiskostani tuli myös siinä iässä täti!=D Kuviakin on pikkuisesta, mutta en halua rikkoa heidän yksityisyyttään jakamalla pienen prinsessan kuvia täällä sivuillani, joten tyydyn kertomaan ainoastaan kuinka valloittavan suloinen pakkaus meidän rinsessa sitten on!=) Tumma tukkainen peikkotyttö, jolla painoa oli alle 3kg ja pituutta 49 cm. jos oikein muistin!=D Muistiini kun ei hirveästi ole luottamista. Olihan se aluksi aika hurjaa ajatella, että 3 vuotta nuorempi veljeni päräyttää lapsia maailmaan noin nuorena, kun itse olen jo seurustellut oman mieheni kanssa 6 vuotta ja meiltä ollaan jo moneen kertaan kyselty, että koskas meidän taloon alkaa ilmestyä pienten jalkojen tepsutusta. Vaikka ite aina olenkin halunnut lapsia jo nuorena, ettei ikää olisi ihan hirveesti, kun lapset muuttavat pois kotoa, niin järjellä ajateltuna asioita lapsi tulee sit kun on tullakseen ja oma elämä on siinä mallilla, että pystyy lapselle antamaan hyvän ja turvallisen tulevaisuuden. Eikä meillä olisi vielä ollut edes aikaa ja henkistä jaksamista, mitä lapsi tarvitsee. Ja onhan se elinikäinen prosessi nuo lapset. Ja nähtyäni veljeni ja hänen kihlattunsa lapsen kanssa, tiedän että he pärjäävät ja toivotan heille sydämeni pohjasta onnea. Ja voinhan pientä lasta onneksi käydä aina katsomassa, jos paha vauva kuume iskee!;) Ja tietysti muutenkin. Että suon siis hänelle mieluusti etuoikeuden kansoittaa tätä sukua ennen minua.=D

Viikonloppuna oli myös kakku rumbaa taas kerrakseen. Setäni ja hänen kihlattunsa olivat menossa ystäviensä kanssa, joka vuotisiin halloween pippaloihin. Myöhäinen ajankohta johtuu siitä, etteivät yleensä saa koko kaveriporukkaa kasaan aiheeseen sopivana oikeana ajankohtana. Mutta halloweeniähän voi juhlistaa vaikka ympäri vuoden, jos niin haluaa!;) Elikkä minun huolekseni tosiaan on joka vuosi annettu halloween kakun tai vastaavan herkun valmistaminen juhlaväelle. Tänä vuonna sain aiheeksi tehdä omalla tyylillä höystetyn pääkallo kakun. Nettiä selaillessani alkoi inspiraatio pääkallosta muotoutua ja loppu tulos olikin tälläinen:

Sisällä tavallinen kakkupohja, appelsiinimehulla kostutus ja täytteessä on mustaviinimarja kerma rahka täyte!
Edellisinä vuosina luomukset olivat taas tätä luokkaa:

 Seitti muffinssit, suklaa muffinsseja, joissa oli vaihtoehtoina kaksi täytettä, joko pätkis täyte tai minttusuklaa.

Ja tuo edellinen oli siis vuoden 2010 halloween pippaloista. Ja vielä olisi vuoden 2009 Halloween kakku joka näytti tältä:

Pahoittelen kuvien laatua! Osa kuvista on otettu tunnetusti laadukkailla kännykän kameroilla!=D
Kommenttia en tämänvuotisesta kakusta ole vielä kerinnyt saamaan, mutta luultavasti setäni olisi tullut jo lankoja pitkin, jos kakku aivan myrkkyä olisi ollut!=D Jätettyäni kakun setäni huomaan, lähdin samaisena päivänä puolet hiuksista päästä revittynä, (sedälläni on kotona alle vuoden vanha serkkutyttö) mieheni kanssa katsomaan veljeni vauvaa.

Sunnuntai päivä menikin kiertäen isänpäivä kierroksella hautausmaalta aina mummille ja vaarille asti. Kotona meitä odottikin tekemisen puutteesta levitetty roskapussi ja iloinen nelijalkainen hännänheiluttaja. Kaikeksi ihanuudeksi imuri otti lopputilin sopimuksesta. Isoimmat roskat kerättyäni päätin, että tuleehan se päivä vielä huomennakin, keitin kupillisen teetä ja päätin levittäytyä mieheni kanssa sohvan äärelle lepäämään loppu illaksi!

Halloween viikonloppu

Oon vähän ollut huono kirjottamaan viime aikoina, ollut niin paljon kaikkee järjestelemistä ja hoitamista, joten aikaa ei hirveesti ole ollut kirjoitella. Pahoittelen. Ja ensimmäiselle lukijalle tervetuloa!!!

Monessa paikkaa vietettiin Halloweeniä viime viikonloppuna. Meidänkin piti, mutta juhlat jäivät varsin lyhyeen, johtuen osin siitä, että olisimme viettäneet kahdestaan mieheni kanssa ja toinen syy oli vähät yöunet pe-la välisenä yönä, johtuen kiireestä järjestellä samalla omia syntymäpäiviäni, jotka ovat juurikin tänään 7.11. ja täytin hurjat 23 vuotta..se hirvittää kun tuntuu että aika menee pelottavan nopeasti. ja parempaan suuntaan ei olla ainakaan menossa!!!

Huomaatteko: Toisilla se ikääntyminen vaikuttaa jo melko nopeasti, ei taida ryppyvoiteista olla enää apua!!!!

Sukulaiset poikkesivat kahveella lauantaina ja sunnuntaina. Tunnetusti kun asuntomme oli hieman huonossa kunnossa siisteyden puolesta, eivätkä viimetippaan jättäneet leipomiset paljo stressi tasoa helpottanut. Tällä kertaa päätin leipoa yhden ison kakun, kun aikaisemmin olen leiponut kaksi pienempää kakkua vieraiden tullessa yleensä kahtena päivänä! Aiheeksi kakkuuni ylläri ylläri, laitoin tällä kertaa kovasti rakastamani kirsikan puun!<3<3<3:

Lauantaina meillä kävi anoppini, mieheni pikkusisko, mieheni veli ja hänen tyttöystävänsä, oma veljeni oman tyttöystävänsä kanssa, sekä äitini oman puolisonsa ja ihanan vajaa 1½ vuotiaan pikkusiskoni kanssa. Lahjaksi tuli rahaa, jolla osteettiinkin kauan haaveilemamme soodastream laite. Aivan mielettömän ihana muumi piknik laukku, jossa oli sisällä keräämääni Englanti astia sarjaan kuuluvaa teemukia 4kpl ja mikä piknikillä tärkeintä vielä, servetit ja tupla patukka!:D Lisäksi sain taas uuden posliinisen teepannun kokoelmiini!^^ aawww...

siinä ihanan pirteä muumi laukku!!

ja uusi ihana teepannu kokelmaan!<3<3

Sunnuntaina meillä poikkesi iskä oman puolisonsa kanssa, sekä mummu ja vaari. Heiltä lahjaksi tuli rahaa, jotka päätimme mieheni kanssa sijoittaa kauan suunnitelmissa olleeseen läppäriin! Moneen kertaan kun on hermonsa saanu menettää pahamaineiselle koneen rohjolle, joka vie tilaa talosta enemmän kuin laki sallii. Ollaan alusta asti oltu mieheni kanssa samalla linjalla, että kummankin rahat on tavallaan yhteistä taloutta. tottakai meidänki suhteen alussa oli niin että oli omat rahat, kun ei vielä niin vakituiseen oltu jatkuvasti yhdessä, mutta aika pian asiat on luisunu siihe malliin, että siltä tilitä maksetaan ostokset jolla on rahaa!:D Lahjarahatkin menevät aina yhteisiin tarkoituksiin!:) Varsinkin kun mekin ollaan asuttu melkein alusta asti yhdessä koko ajan, Muutaman vuoden olen asustanut mieheni kotona melkein jatkuvasti ja yhteisessä kodissa olemme asuneet kolme ja puoli vuotta, josta taas vajaa puoli vuotta ihan iki omassa omistus asunnossa. Ei olisi ollut mitään järkeä eritellä, että mun rahat ja sun rahat. Hulluksihan siinä olisi tullut välillä pienien tulojen takia ja samalla periaatteellahan olisi melkein voinut vetää viivan jääkaappiinkin et kumman ostamat eväät on missäkin hyllyllä! Minulla on useita kavereita, joiden kotona lasketaan molempien menot hyvinkin tarkkaan, ja eräs entinen kaveri sanoi, että on jopa omalle miehellensä velkaa...Musta se on aivan hullua, jos kerta samassa taloudessa asuu niin mun mielestä se talous hoidetaan molempien tileiltä joustavasti aina tilanteen sallimalla tavalla! Tietysti, jos toinen osapuoli suhteesta tuhlaisi kaikki yhteiset rahat koko ajan kaikkeen mahdolliseen turhaan, on ehkä hyvä pitä tilit omina. Jokainen taaplaa tyylillään!!!

Aihe lipsuu taas helposti raiteiltaan, kun alkaa mielikuvitus vilistä hurjaa tahtia! Ehkä nämä kirjoituksen mielikuvitus padot jossain vaiheessa murtuu ja tämä alkaa sujua luonnostaan. Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat paljon kirjoittaa ja ovat hyviä kertomaan omista ajatuksistaan ja omista tapahtumistaan välillä, jopa oikein räväkkäänkin tyyliin.
Elikkä kuten tämänhetkisestä postauksestani voi päätellä, oma halloweenini meni aika hiljaisissa merkeissä!:( Sain minä sen verran kuitenkin halloween tunnelmaa aikaiseksi, että kaiversin pienen kurpitsa lyhdyn ensimmäistä kertaa elämässäni!:D

Ehkäpä tähän on hyvä päättää ja jatkaa sitten kun taas inspiraatio iskee! Ja te jotka luette blogiani niin kommentoikaa rohkeasti ja jos mieleen tulee, niin ehdotella saa sopivia aiheita! Työttömän elämä kun ei ole mitään maailman hohdokkainta ja tapahtumarikkainta elämää!!