tiistai 29. lokakuuta 2013

Varo vaaraa!!

Olkaa ihmiset varovaisia kun kuljette tuolla liikenteessä!!
Koskaan ei tiedä mitä tuolla pimeydessä liikkuu...
Edellisestä kerrasta kun olikin "kauan" aikaa
Hirvi on yllättävän iso elukka tossa nokkapellillä... Mieheni oli onnekas kun selvisi pelkällä säikähdyksellä!!!
(sunnuntai iltana näytti pahemmalta kun mitä nyt päivänvalossa oli... jos ei tukipalkki ole vääntyny niin ehkä tästä vielä kalu saadaan...)

p.s. Ei ne hirvivaara merkit suotta siellä tien pientareella varoittele...ja nopeusrajoituksillakin on yleensä syynsä... 

lauantai 26. lokakuuta 2013

Asiaa miellyttämisestä

Haluaisin kirjoittaa aiheesta toisten miellyttäminen!!
Eritoten monesti huonosta itsetunnosta kärsivät tästä, tarve tulla hyväksytyksi muiden silmissä keinolla millä hyvänsä.. Tunne siitä, ettei sinua hyväksytä omana itsenään saa monet tekemään asioita vasten tahtoaan, pukeutumaan tietyllä tavalla, käyttäytymään tietyllä tavalla ja jopa muuttamaan koko elämänsä tietynlaiseksi!
Luotto omiin mieltymyksiin ja tekemisiin saattaa olla niin hauras, että on valmis hakemaan muista niitä asioita mitkä pitää itseen imeä...
Ainoa vika tässä vain on, että harvemmin ihminen on onnellinen, eläessään muiden elämää!!

Olen kertonut teille omasta koulukiusattuna olemisen taustastani.. Myös minä tunsin, etten kuuluisi minnekkään.. Etenkin yläaste aikoina, alkoivat paineet tulla hyväksytyksi, olla melkoisen kovia!! Joka ikinen päivä mitä jouduin kuuntelemaan muiden haukkuja, sai minut miettimään, miksi en kelpaa!! Mitä pystyn tekemään, että saisin muiden hyväksynnän puolelleni!! Äänelleni en voinut mitään tehdä, mutta muutosta yritin saavuttaa muilla asioilla! Pukeutumalla samanlaisiin vaatteisiin kuin muut, tykkäämällä samanlaisesta musiikista kuin muut...
Kävin yhteen aikaan lähikuntien festareilla kavereiden mukana jossa salaa vedettiin alaikäisenä pussikalja kännejä metsässä ja idiootti kun silloin olin, kuvittelin olevani kovinkin kova mimmi kun pystyin vasten omaa tahtoani moista muiden mukana tekemään... Eikä se edes jäänyt teinikännien asteelle se.. vielä idiootimpi olin kun poltin puolivuotta tupakkaa sen takia... Pieni ääni takaraivossa koitti sanoa minulle että miten naurettava pelle olin, mutta se ääni oli helppoa työntää taka-alalle koska halu kuulua porukkaan oli suurempi!!
Erään silloisen ihastuksen sanat minulle saivat minut järkiini... Hän sai minut tajuamaan ettei muiden hyväksynnän haku ole sen arvoista että menetän itsestäni ne asiat joita itse pidän arvossa!! Vaikken merkannut tälle ihmiselle yhtään mitään, sanoi hän että kuvitteli minusta viimeiseksi ihmiseksi maailmassa moista tekevän...

Muutos lähti kuin sormia napsauttamalla... Tupakan tumppasin siihen paikkaan ja sen jälkeen en ole koskenut... En muutenkaan enää hakeutunut väkisin silloisten ystävien seuraan ja pian huomasinkin, etten ollutkaan heille niin tärkeä kuin mitä itse olin kuvitellut... Ystäviä ollaan edelleen, mutta enää ei samalla lailla mennä ja riekuta yhessä... Tavallaan siinä sai seulottua paljon ihmisiä pois jotka eivät olleetkaan todellisuudessa niitä läheisimpiä!! Ystävyyskin kun on sellainen asia, että jokaisen pitää ottaa huomioon se toisen persoona... Itsekkin ymmärrän täysin jos joku kavereista ei aina pääse käymään kylässä, elämän tilanne kun on aina jokaisella eri ja varsinkaan aina ei voi toisesta tietää mikä oikeasti on syynä milloisissakin tapauksissa, joskus toinen voi olla niin uupunutkin ettei jaksa jatkuvaa härdelliä ja kylässä juoksemista... Parasta on kuitenkin se, että vaikka näkisi toisen kahden vuoden välein, tuntuu ystävyys säilyvän siitä huolimatta, juttua riittää samalla lailla kun viimeksikin!!:)

Aloitettuani seurustelun mieheni kanssa, sai hän nostatettua itsetuntoani sen verran, että pukeutumistyylikin alkoi menemään sinne suuntaan josta olin vain villeimmissäni haaveissani haaveillut!!:)
Tahto muuttua siihen mitä oikeasti halusin olla, oli niin suuri, että vaikka oman itsensä etsiminen olikin työlästä, tein sen silti nopeasti.. Enkä kadu hetkeäkään!! Muutos vaatii todella vahvan päätöksen, enkä usko että ilman tämän yläasteisen ihastuksen pettymyksen sanoja, en olisi tässä näin vahvana... Enkä ilman mieheni tukea ja kannustusta!!
En ole millään tavoin ylpeä tekemistäni typeryyksistä, mutta ehkä se kuului siihen prosessiin tuossa iässä... ja ehken olisi minä jos näin ei olisi käynyt!!

Välillä huomaan itsestäni, että mietin edelleen "voinko nyt tehdä näin...onko se noloa muide mielestä"... mutta onneksi olen tullut aina järkiini ja todennut että "helvetti vieköön, minä elän omaa elämääni, en muiden".
Etenkin huomaan sellaisina päivinä, kun ulkopuolelta satelee paskaa omasta äänestäni, huomaan jälleen miettineeni, "mikä minussa on vikana?" Huonon itsetunnon takia on hirmuisen vaikeaa kuvitella muiden käyttäytymisessä mitään vikaa vaan automaattisesti sitä kuvittelee, että itse on syypää jollain lailla siihen muiden käyttäytymiseen... Mutta onneksi hyvinä päivinä olen tullut tosiaan niihin aatoksiin, joita tuossa ylempänä mainitsin että "paskat muista"...

Kyllähän sitä aina kuulee muilta "näin sinun kuuluisi elää... mikset tee tota noin ja noin... päällekäyviä neuvoja ja vihjailuja kuinka oma elämäntyyli ei jollekkin sovi.."
Mutta olen nyt päättänyt sen, että minä elän niinku itse parhaaksi näen, minun tavallani, sellaisessa asunnossa jossa haluan, siivoan tasan niin usein kun jaksaa huvittaa, pukeudun niihi vaatteisiin mitä itse haluan käyttää, en juokse baareissa rillustamassa vain sen takia kun muut niin tekee, ja keräilen legoja vaikka olisi muiden silmissä kuinka lapsellista tahansa...(tietysti tehdä asioita haluamallaan tavallaan satuttamatta muita ja käyttämättä muita hyväksi..)
 En halua olla se katkera 40-50- vuotias naisihminen joka motkottaa muille siitä jotka uskaltavat olla juuri sellaisia kuin haluavat!! Enkä halua katua vanhana kuinka paljon asioita jäi tekemättä kun ei uskaltanut...

Haluan sanoa rohkaisuksi kaikille jotka eivät uskalla olla omia itsejään, että ottakaa se askel siihen mitä haluatte olla!! Elämä on liian lyhyt siihen että murehtii, kelpaako muille!! Aina löytyy joku joka ei valinnoistasi tykkää, mutta mitä sitten!! Ei ole pakko kattella! Jokainen on arvokas juuri omana ihanana persoonanaan!! <3<3

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Muodonmuutos

Sain hetki sitten kahdelta ihanaiselta neitoselta tälläisen sisustushaasteen johon oli yhdistettynä myös viisikkohaaste!! Mutta koska olen tehnyt tuon viisikkohaasteen jo muutamaan kertaan täällä ja täällä, niin en sitä enää kolmatta kertaa viitsi raapustaa!!:) Mutta sisustus haaste on mukava toteuttaa, tälläistä en ole ennen tehnytkään!!:) Joten kiitos paljon haasteista Shadou ja Vania

1. Millainen oli ensimmäinen itse ostamasi huonekalu?

Hmm... tätä täytyy oikein pohtia... Kotona asusteltaessa ei hirmuisen paljoa ole tullut itse ostettua kun kaikki melkein on ollut porukoiden hommaamia... Synnyin kotooni kun tehtiin remontti ja sinne laajennettiin taloa yläkerran verran, sain sinne uuden huoneen jonka maalasin ylläri pylläri violetiksi, oli sinne saatava tuolloin jo hyvin kasvavaan elokuvakokoelmaani oma kirjahylly!! Sen sitten ostin Hämeenkyröstä Hintakaari-nimisestä romukaupasta!!:) Tämä samainen kirjahylly onkin kulkeutunut mukanani monet muutot ja sen käyttötarkoitus on nykyisin olohuoneemme kirjahyllynä... Tosin kirjat alkavat tursuta jo tuoltakin pihalle!!=D Täytynee varmaan laajentaa jonnekkin suuntaan...=D Hylly on aivan tavallinen 8 lokeroinen avo hyllykkö tummanruskeaa puuta!!:)

2. Millaisesta kodista haaveilit silloin, kun muutit omillesi?

Halvasta!!!xD
Omakotitalo on aina ollut haavelistalla numero yksi, mutta ei mahdollinen toteuttaa näin ensiasuntolaisena, joten vuokra kämppä oli silloinen järkevä vaihtoehto!! Asuttuani melko pitkälti reilu vuoden mieheni porukoilla, alkoi tulla mitta täyteen toisten nurkissa hiihtelystä!! Vaikka anopillani ei ollutkaan mitään sitä vastaan, mutta itseäni inhotti olla toisten vaivana.. Se oli mieheni silloinen toive että heillä asustelisin kun kotona oli tuolloin jotenkin hankalaa olla, uusien perhemuutosten takia ja itse en kokenut oloani missään hyväksi... äidinkään luona en kauaa voinut asua, kun luonteemme ei sovi saman katon alle, vaikkakin erillään asuttuina ollaankin kuin parhaat ystävät!!:)
Yritin parhaani mukaan korvata anoppini nurkissa oleskelua, siivoamalla heillä säännöllisesti, kävin myös omilla rahoillani heidän puolestaan kaupassa ja autoin kaikin tavoin kaikessa missä vain suinkin apua tarvitsi!! En ole sellainen ihminen joka ilmaiseksi siipeilee toisten nurkissa ja odottaa että kaikki tulee naaman eteen!!:)
No ahdistus kuitenkin kävi niin suureksi ja kaipuu omasta kämpästä alkoi olemaan suuri... Päätimme mieheni kanssa koulujen loputtua muuttaa omilleen ja pitkän etsinnän jälkeen saimme ensimmäisen vuokra-asuntomme äitini miehen kautta!!:) Viihtyisä rivitalo yksiö todella edulliseen hintaan, Tampereen läheisyydestä!!:) Siitä tulikin reilu vuoden jälkeen muutto hieman isompaan kerrostalo kämppään ja siellä asuttuamme muutaman vuoden tulikin muutto maalle omaan unelmien taloon!!^^ Olen aina suunnitellut muuttavani maalle vanhaan mummonmökkiin jota saa itse opetella laittamaan mieleisekseen ja parempi kuntoisemmaksi!!!^^  Ja nyt ollaan asuttu kaksi vuotta tässä unelmien mummonmökissä!! Jota Hobitti-taloksi kutsumme!!;)

3. Oletko kadehtinut jonkun toisen kotia?

Enpä oikeastaan!! Jokaisella on kuintenkin mahdollisuus itse luoda omasta kodistaan itselle viihtyisän!! Ehkä olen enempi ihastuksesta huokaillut muutaman ystävän kotia, jotka ovat niin minimalistisesti sisustettu ja jotka omistavat vain muutamia hyvin harkittuja tavaroita!!xD Me tai enempi minä olen melkoinen kerääjä luonne, niin on vähän tavaraa tupannut kertymään!!=D Onneksi olen kuintenkin siinä mielessä vielä järjellisissä sfääreissä että osaan luopua turhista pitkään käyttämättä olleista tavaroista ilman surun häivääkään!! Etten ihan vielä ole niin epätoivoisessa tilanteessa kuin Himohamstraaja-ohjelman ihmiset, jotka eivät voi edes roskista luopua "tunne arvon" takia!!!

4. Minkä väriset seinien pitäisi olla?

Valkoinen nyt on yleisneutraali minkä kanssa sopii mitkä kalusteet tahansa... mutta omaa silmääni hivelee kaikista eniten violetin eri sävyt, punaiset sävyt ja harmaat sävyt!! Tykkään väreistä ja niihin yhdistettynä tummat huonekalut!!! ai ai... kohta näätte mun eteisprojektista kuvan!!;)

5. Entä katon?

Vaalea... Tumma katto pienentää tilantuntua!! (joka olisi melkoisen ahdistavaa, meillä kun huone korkeus on hieman yli 2m!!:D)
 Ehkä sellainen hieman sumuinen koivupaneeli olisi kaikista mieluisin!!:)

6. Tai lattian?

Tumma puu... Itse tykkään eniten sellaisesta punertavan tummasta laminaatti lattiasta!!^^

7. Jos saisit ihan minkälaisen sängyn vain, minkälainen se olisi?


Googlesta

Googlesta


Googlesta

googlesta
Tässä muutamia vaihtoehtoja jotka miellyttää!!^^ Takorauta on todella mieluinen materiaali!! Ja tuo puun ja takoraudan yhdistäminen on puhdasta rakkautta!!^^<3

8. Mitä ruokalajia keittiösi muistuttaa?

Sekametelisoppaa!!xD
Keittiö on hyvin pieni, tasot pursuavat tavaran paljoudesta!! Haaveena olisi jos joskus saisi laajennuksen yhteydessä uuden keittiön!!;)

9. Onnistunein tuunaamisesi, jos sellainen on? Jos ei, niin ehkä mahtavin kirppislöytö tai muuta mieletöntä?`

Laiskuuteni takia en ole tainnut paljoa tuunailla mitään... Mutta ehdottomasti mielettömin löytöni oli Ylöjärven vahinkotavara keskuksesta (jonne tulee myyntiin eri firmojen myynti tuotteita jos on esimerkiksi kuljetuksessa sattunut jotain, tai on tehtaassa ollut vesivahinkoa yms. jotka menee vakuutukseen ja siten tulevat tuonne myyntiin..) ostamani ruokapöytä ja kaksi tuolia! Nämä ovat Acazia sarjaa jota keräämme suurella intohimolla!! Pöytä lähti liikkeestä hintaan 100€ (ovh. n.250€) ja kaksi tuolia lähti yhteishintaan 30€ (ovh. n.100€/kpl)
Että mielestäni löytö oli enemmän kuin hyvä!!;) Myöhemmin mummu ja vaari ostivat kaksi tuolia lisää tupari lahjaksi!!
kuva lainattu googlesta
Tälläinen ruokaryhmä meillä on... ainoastaan noita pöydän jaloista lähteviä takorautakaaria ei pöydässä ole!!:)

10. Upeinta olisi, jos ikkunasta näkyisi...Mitä?

-Oma piha, luontoa, puita... ei näkyisi naapureita, mutta ne nyt tuossa on niin täytyy siitä luopua!!:) Oikee öky unelma talo sijaitsisi järven rannalla!!^^<3<3

11. Haaveiden kodissasi... Saat jatkaa itse?

Olisi muutama huone lisää etenkin meidän ihanalle lego-harrastukselle oma huone, jonne voisimme laittaa kaikki arvoisellaan tavallaan esille!!^^  Olisi enemmän säilytystilaa, mieleiset värit ja sisustus, keittiö olisi tilava, olisi takka, leveät ikkunalaudat jonne voi käpertyä huovan ja teekupin kanssa katselemaan pihalle, puulämmitteinen sauna/nykyisin on sähkökiuas!!;(
Suihkussa olisi amme johon voisi pulahtaa aina rentoutumaan rankan työpäivän jälkeen!!<3 Sauna olisi hieman tumman sävytteiset ja katossa olisi ledi-tähtitaivas...
Siinä kai yleisesti tärkeimmät!!^^ Piha olisi siisti, kirsikan puita ja muutenkin vähän japani suuntainen piha höystettynä perinteisellä maalaistyylisellä olemuksella!! En pidä liian suunnitellusta pihasta, luonnollinen on mielestäni viihtyisä!!:)
Näillä suunnitelmilla edetään kohti haaveiden kotia!!;)

Tämän haasteen ja viisikko haasteen joka alunperin oli yhdistettynä samaan, haluaisin jakaa seuraaville henkilöille:

Aurélie
Lady Selena
ShaDow
Marrasuhri
Nebula

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 


Olen katsellut jo tarpeeksi pitkään eteisessämme vallitsevaa kaaosta!! Lopulta ahdistus siitä alkoi olla jo siinä lukemissa, että jotain oli tehtävä ja pian!! Ja kun kerran jotain aloitan tekemään, sen teen sitten perusteellisesti!!! Tavarat sai kyytiä ja pian jo löysinkin itseni Kodin Terrasta katselemassa maaleja!!:D Sopiva värisävy löytyi ja ei muuta kuin ajatuksesta toteutukseen!! Eteisen väri oli ennestään sellainen ihanan kermanvalkoinen... Josta jo ajan patinoimana itselleni tuli mieleen laimean kusen väri..yöks... Mieheni tosin sanoi, että väri on oikein kutsuva, tulee heti tarve mennä vessaan!!:D No itse ehkä ajattelen että normaalisti jokaisella pitäisi toimia vessaanmeno vaisto ihan eteisen värisä riippumatta!!;)
Kuva on vanha, mutta tuosta nyt näkee värin mitä tuo eteinen ennen oli!!:) Kuvitelkaa hirveet tavararöykkiöt ja muuta sotkua niin pääsette lähemmäs todellisuutta mitä tuo eteinen enne oli!!;)

Uusi eteinen
Mies oli vähän ihmeissään kun tuli töistä kotiin ja olin eteisemme muuttanut tuollaiseksi!!;) 

Ongelmittakaan ei selvitty!! Annoin maalin rauhassa kuivua yön yli ja revin vasta sitten listojen päälle laittamani maalarinteipit.. no niinhän siinä sitten kävi, että maali oli tarttunut niin hyvin teipin reunaan kiinni, että veti mennessään maalit mukanaan seinistä!!! Siinä muutamat ärräpäät pääsi ja pari kuppia teetä oli pakko kiskoa kitusiin isomman kiukun laannuttamiseksi, kunnes aloitin kylmän rauhallisesti korjaus operaation!!
Lisäksi aloitettuani maalamisen väärällä telalla, kului maalia huomattavasti enemmän kuin mitä sitä olisi mennyt jos olisin tiennyt alusta asti ottaa toisenlaisen!!! No tästäkin selvittiin taas kymmenen kertaa viisaampana ja virheistähän sitä parhaiten oppii!! Pääasia että itse yrittää!!:)
Sain nämä kaksi ihanaa kynttilätelinettäkin vihdoinkin arvoiselleen paikalle!!^^

Eli siis muillekkin maalausta harkitseville haluan jakaa vinkit vastaisuuden varalle:

*Jos mahdollista, niin käyttäkää maalaukseen vaahtomuovista maalaustelaa... Se kuluttaa maalia huomattavasti vähemmän kuin se perinteinen lampaankarvatuhero, jolla kaikki yleensä maalaa, joka todellisuudessa imee itseensä sen kaiken maalin, päästämättä mitään seinälle asti!!!

*Jos suojaatte listat maalarinteipillä maalauksen ajaksi, Älkää odottako maalin kuivumista, vaan irroittakaa teipit heti kun olette saaneet maalattua!! Ja jos kuitenkin jätätte ne teipit kuivumisen ajaksi, niin rikkokaa maalin ja teipin välinen raja terävällä puukolla ensin varovaisesti, niin lähtee teippi paremmin irti, vetämättä kuitenkaan maaleja seinästä!!;)

Isäni on tehnyt tämän meille itse tupari lahjaksi ostettuamme omakotitalon! Tämän värisessä seinässä tuo pääsee paremmin esille!! Ja mikä parasta, tämä on kynttilä teline!! Silmien takana on tuikku paikat ja liekit tulevat hauskasti noista silmän reijistä esiin!!;) Melkoisen tulinen katse tuolla!! =D Iskäni on taitava!!<3
Lopputulos oli todellakin kaiken vaivan ja kiroilun väärti!!^^ Olen todella tyytyväinen että edes joku nurkka alkaa näyttää siltä mitä asunnoltamme haluamme!! Tuo lipasto on vain väliaikainen kunnes joskus löydän edullisesti siihen Acacia sarjaan kuuluvan lipaston!! Lisäksi tuohon sopisi mainiosti vielä Acacia sarjaan kuuluva, puoliympyrän muotoinen pöytä!! Mutta kaikki aikanaan!! Eipä tässä mikään hoppu ole!!:)
Muuten ei arkeeni ole kuulunut mitään tämän kummallisempaa!! Jokavuotinen flunssa kausi alkoi minulla taas keuhkoputken ja poskiontelotulehdusten muodossa!! En tiedä mitään kamalampaa kun tämä joka vuotinen riesa jota alan pelkäämään enemmän ja enemmän syksyn lähestyttyä!! Talvisin ja syksyisin kun harvemmin minulla on tervettä päivää ollenkaan!!
Öisin olen herännyt siihen kun en saa henkeä ja viikonloppuna kun haravoittin sain aivan järkyttävän allergia kohtauksen! Henki lakkas kulkemasta ja kaulaa ja kasvoja alkoi pistelemään aivan mielettömästi!! Kortisoni nenäsumutetta menin heti laittamaan tupla annoksen ja pari tuntia säkkituolissa makoillessa alkoi pikkuhiljaa kivut lievittyä ja hengitys tasaantua!! Täään sitten sain onneksi aikaiseksi käydä lääkärissä asiasta ja minulle annettiin antibiootti kuuri sekä astma piippu!! Jahka saadaan keuhkoputken tulehdus parannettua menen hengityskokeisiin ja katsotaan että onko minulle tullut astma!!

Viikonlopuksi olisi tarkoitus tehdä yhden ystävän hää-ristiäisiin kakkuja!!
Ensiviikolla onkin reissu Helsinkiin kirjamessuille!!:)

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Happy Birthday My Little Fantasy World

23.9.2011 aloitin blogini kirjoittamisen, elikkäs hieman yli kaksi vuotta on tullut rustailtua enempi ja vähempi kaikenlaista!!! Kirjoittaminen on ollut pienestä asti todella mukava harrastus.. Kirjoitimme paljon ala-asteella ystäväni kanssa erilaisia tarinoita... Toinen kirjoitti jonkun matkaa ja sitten sopivassa kohtaa vaihdettiin kirjoittajaa ja toinen jatkoi tarinaan mieleisellään tavalla! Tarinamme oli vähintäänkin monisäikeisiä ja monesti pientä kinaakin syntyi, kun molemmat oltiin luonteilta melkoisen päättäväisiä ja emme aina olleet tyytyväisiä toisen jatkamaan tekstiin!!:´) No onneksi riitamme säilyi hyvinkin pienimuotoisina ja näitä tilanteita muistelen itsekkin enemmänkin lämmöllä ja huumorilla! Monta vihkoa tarinoita tuli rustattua ja harmittaa oikein kun ei ainakaan itselläni ole näitä enää tallella!!:( Toivottavasti ystävälläni olisi edes yksi vihko muistona..

Jossain vaiheessa tässä muutamia vuosia sitten tutustuin tähän blogien ihmeelliseen maailmaan!! Seurailin ensin anonyymisti muutamia blogeja ja pitkään mieltäni kutkutti ajatus oman blogin perustamisesta. En kuitenkaan uskaltanut asian eteen tehdä mitään.
Lopulta pitkään seuraillessa muutamia blogeja löysin mutkien kautta parin tutun ihmisen blogit.. Siitä sain kimmokkeen, että "ei vitsi, nyt kyllä rohkaistun aloittamaan oman blogin perustamisen"... ja siitä se ajatus sitten lähti..!!;)
Minä 2011 syyskuussa
Alkuunsa en oikein osannut kirjoittaa luontevasti siitä mitä ajattelin.. Aluksi koin ehkä pelkojakin siitä, että vaikutanko nyt aivan typerältä, kun kirjoittelen tänne kaikenlaista julkisesti... Pikkuhiljaa kuitenkin huomasin, että suotta minä jännitän!!:)  Ja huomaan, että olen oppinut tässä kahden vuoden aikana tuomaan ajatukseni aina paremmin ja paremmin julki! En ole koskaan perustanut blogia sillä perusteella että haluan täälä mitään haettua julkisuutta, en koskaan edes ajatellut että tätä kiinnostaisi kenenkään lukea!! Ja täytyy sanoa, että olen todella yllättynyt ja liikuttunut, kun jo 53 ihmistä seuraa virallisesti blogiani plus muutamia anonyymeja!!:´) Iso kiitos siitä teille kaikille!<3  Sen mitä en koskaan odottanut tämän blogin tuovan tullessaan oli se, että tätä kautta tosiaan tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin, olen saanut tuntea itseni oikeasti tärkeäksi ja kuunnelluksi, sillä oikeassa elämässä tunnen usein, ettei minua kuunnella/ymmärretä/ välitetä paskaakaan...(HUOM! Sukulaiset en tarkoita tässä nyt teitä ollenkaan)

En ole koskaan vetänyt täälä mitään roolia... Tosi elämässä olen melko pitkälti samanlainen... No siinä mielessä joo olen täälä erilainen, että koen tänne helpommaksi puhua ajatuksistani suoraan... Tosielämässä olen paljon jännittyneempi ja pidättyväisempi.. Pidän monesti ajatukseni omana tietona ja kärsin hiljaa itsekseni jos joku vaivaa... Mummuni juuri tässä hetki sitten minulle sanoi, että ei hän ole ennen tajunnut kuinka huonossa jamassa jaksamiseni on joskus ollut, minusta kun päälle päin ei nähnyt yhtään mitään ja nyt kun hän on blogistani lukenut (kyllä, mummuni ja vaarini lukee tätä<3) hän on ymmärtänyt monia asioita mitä sukulaisena tietysti on ajatellut ihan toisin!!
Olen kertonut täälä henkilökohtaisiakin asioita, siitä millainen olen ja kuinka minua on kiusattu siitä asiasta ja tiettekö... se on helpottanut hurjasti kun saa purkaa sitä omaa oloaan jonnekkin ja vielä huomata että kuunnellaan ja ihmiset ovat tukena!! Olen käynyt joskus psykiatrilla näistä menneisyyteni traumoista, mutta itse koin että se on ihan sieltä ja syvältä... En kokenut saavani oikeasti apua.. Sen sijaan tänne kirjoittaminen on ollut hyvinkin vapauttavaa ja olen pystynyt käsittelemään myös paremmin niitä omia asioitani!!:)
Ja se että on löytänyt tätä kautta ihmisiä, jotka ovat joutuneet kärsimään saman kaltaisista asioista, on toiminut parhaimpana mahdollisena parantamisen voimana!! Joten kiitos teille ihanat jotka olette olleet tukena!!<3 En voi kyllin kiittää siitä!!=`) <3<3<3
Minä vuonna 2013

Monia pilkkupoliiseja varmasti ärsyttää lukea tekstejäni... Mutta ihan kaikille tiedoksi, EN ole tässä mitään kirjaa kirjoittamassa, tämä on minulle vain harrastus, joten en jaksa nähdä vaivaa siitä, onko kirjoitus asuni täysin äidinkielellisesti oikein!! Tiedostan itsekkin sen, että olen oikein malliesimerkki siitä miten kirjoitetaan paljon virheellisesti!!=D Olette varmaan myös huomanneet huutomerkkieni ylitsevuotavan ryöpyn ja "piste,piste,pisteiden" ylikäytön, hymiöistä puhumattakaan!!;) Mutta ne kertoo omasta persoonastani!! En ole koskaan ollut pilkuntarkka natsi, olen halunnut sen ajatuksen sisällyttää myös teksteissäni! On kovin sääli jos kirjoituksien oikeellisuus (ei taida tämäkään olla edes kunnon sana) menee sen tekstien sisällön edelle... itselle ainakin oleellisinta on se tekstin pointti, kuin se että onko kaikki pilkut ja pisteet oikein, onko kaikki sanat oikein kirjoitettu vai mitä..?
Mutta onneksi netti on täynnä blogeja ja tekstejä, joten varmasti kaikki jotka eivät siedä näitä kirjoitusvirheitä voivat vapaasti siirtyä parempien blogien pariin!!:) Minä olen tälläinen ja kirjoitan juuri minunlaiseen tapaan, enkä siitä muuksi aio muuttua!!:)


Loppuun haluan erityisesti vielä kiittää teitä lukijat siitä, että olette jaksaneet seurata tälläisen omituisen tyttösen turinoita!!:) Haluan nyt tämän blogini synttäreiden kunniaksi tehdä teille pienen jutun...

Elikkä teillä lukijat olisi nyt sana vapaana, saa heittää kysymyksiä tai postaus ehdotuksia tai vaikka molempia.. (tiedetään, todella luovaa ja omaperäistä), vastailen kysymyksiin ja koitan toteuttaa ehdotuksianne mahdollisimman pian!!:) Hääpostaus on vihdoinkin piakoin tulollaan!!;)

Ihanaa viikon jatkoa!!<3<3