Vaikka vanhempani ovatkin eronneet jo vuosia sitten, olen silti pyrkinyt näkemään molempia vanhempiani tasapuolisesti ja suoraan sanottuna en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka vanhempien eron jälkeen lakkaavat pitämästä yhteyttä toiseen vanhempaansa, jos kerta välit ovat aina olleet hyvät!! Kerran eräs tuttu sanoi kuinka ei halua olla isänsä kanssa missään tekemisissä ja oikeastaan tämä muka ei olisi hänen isänsä, kun hän halveksii sitä suuresti vanhempien erosta johtuen.. vain koska hänen isänsä oli tuolloin vuosia sitten pettänyt äitiänsä, jonka seurauksena ero oli tullut!! Olihan se väärin juu tehdä noin ja ei millään muotoa hyväksyttävä teko, mutta eikös se ole vanhempien välinen ongelma? Jos kuitenkin isä ei ole millään muotoa käyttäytynyt typerästi tätä tytärtään kohtaan..!! ihmettelen vain... Kuitenkin tämä tuttava vie laskunsa isälleen ja kinuaa tältä rahaa tämän tuosta!! Että sillo sen kanssa kyllä ollaan tekemisissä!! Ei millää pahalla, mutta vaikuttaa hyvin tekopyhältä minusta!! Kuitenkin kyse on saman ikäisesta ihmisisestä elikkä 26 vuotiaasta... Monilla ei edes ole isää enää olemassa...
Mutta niin se pointtini oli se että vaikka vanhempani ovatkin eronneet, ovat molemmat minulle siitä huolimatta äärettömän tärkeitä! Olen halunnut olla heidän kanssaan mahdollisimman usein, vaikka se käytännössä on ollut monesti kovin hankalaa. Ja oikeastaan voisin tähän listata samaan syssyyn isovanhempani ja mieheni äidin! Heillä on yhtä suuri merkitys minulle! Joku päivä sitä herää siihen, ettei heitä enää ole ja en halua olla se, joka katuu siinä vaiheessa, että olisi pitänyt nähdä enempi ja puhua useammin!!
Mutta ymmärrän kyllä, että kaikki eivät välttämättä ole olleet yhtä onnekkaita omistaessaan yhtä läheisiä suhteita omiin vanhempiinsa, toisilla kun tuppaa oleen kovin ikävä tapa tuomita joka ikistä lapsensa tekemää päätöstä ja halu muokata heidän elämäänsä siksi miksi itse parhaaksi lapsensa elämän kokee!! Toisia taas ei puolestaan kiinnosta paskaakaan lapsiensa kuulumiset tai tekemiset!! Se on kovin surullista!:(
Olen nyt ollut äärettömän tyytyväinen siihen, kun olen saanut viettää laatu aikaa rakkaan iskäni kanssa tässä viikon sisään jopa kahtena päivänä!! Ja toki me nähdään aina silloin tällöin kun töiltä ehtii, mutta kunnon iskä-tytär päivistä on aivan hävyttömän liian paljon aikaa!! Isänikin asuu kuitenkin 70-80 kilometrin päässä, joten häntä ei valitettavasti joka päivä näe!!:(
Viime viikolla olikos se nyt torstai päivä matkasin synnyinkotooni aamupäivästä ja nautin suuresti kun sain auttaa terassin rakentamisessa ja samalla sai höpötellä paljon sellaisia syvällisempiäkin juttuja, jota ei normaali pika kylävisiitillä tulisi turistua!! Tänään olin myös onnekas isäni tultua tänne jo heti aamutuimaan. Ehdimme päivän aikana vaihtaa monet mietteet, käytiin syömässäkin, juotiin monta kuppia kahvia, käyty pitkällä metsälenkillä ja mielikuvitus rakennettu meidän kämppää!!^^ Nautin syvästi päivästä!!
Täytyisi äitini kanssa joskus ottaa sama homma ja lähteä vaikka ihan vain tyttöjen kesken shoppailemaan ja syömään!!;) Mutta jos vain on hyvät välit vanhempiinsa niin kehoitan kaikkia ottamaan omat lapsi-vanhempi päivät käyttöön, uskon että niistä nauttii kaikki ja vaikkei niin läheiset välit olisikaan niin tuollaiset päivät voivat hyvinkin lähentää sitä suhdetta!!:)