lauantai 25. huhtikuuta 2015

Lumos maxima

Kuten viime postaukseni alkoi Potterimaisissa tunnelmissa ainakin otsikon perusteella ja loppuikin Potterimaisiin kuviin, niin päätin aloittaa tämän postauksen, milläs muullakaan kun Potterilla! =D Ajattelin raottaa teille hieman tätä Potterihulluutta mikä sisuksissani möyrii, ja joka on lumonnut mieleni jo ala-asteelta lähtien.
Olin ala-asteella niitä ihmisiä, jotka vastustelivat Harry Potterin lukemista viimeiseen asti, mietin tuolloin että miten jotkut voivat niin hullaantua jostain lapsellisista velhokirjoista ja varsinkin kun kansikuvat eivät tuolloin omaa silmää hivellyt sitten millään muotoa. Pitkän taistelun jälkeen päätin kuitenkin itsekkin antautua tuolle hulluudelle ja lukea ensimmäisen luvun kyseisesen kirjasarjan ensimmäisestä opuksesta. Meni ensimmäinen luku, meni toinen, kolmas..ja pian huomasinkin että takakansi oli suljettava kiinni kirjan loppumisen tähden. Olin lumoutunut. Kuinka tyhmältä tuntuikaan kaikki se vastustelu, vaikka kirjasarja oli todella hyvä. Kirjasarja avasi kiinnostukseni velhoja, taikuutta ja maagisia olentoja kohtaan. Hullaannuin sarjasta niin paljon että ostin viikkorahoillani aina kun pystyin kaikkea fanitavaraa ja toivoin niitä aina joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Minulla oli tarroja, Harrypotter säilytyslaatikoita, kansioita, vihkoja, huispauspelikortit, avaimenperiä ja Harry Potter shamppoo pullo. Jäljellä noista tuon aikaisista keräily esineistä minulla ei ole enää kuin huispauspelikortit ja kansio/mappi. Violetti kiven muotoinen avaimenperä, jossa oli sisään mentävä kurkistusluukku josta näki Hermionen tieto"ruudun", hukkui joskus yläasteen paikkeilla, se jos mikä tuolloin harmitti ja kovasti. Jälkeen päin ajateltuna on harmittanut myös vietävästi shamppoopullon pois heittäminen, vaikkei shamppoo sieltä kunnolla pois tullutkaan, niin olisi sen voinut pestä ja säästää loistavana figuurina.

Häämatkan aarteita <3
Myöhemmin olen tässä vuosien varrella kerännyt Harry Potter kirjasarjan kaikki kirjat ja elokuvat. Kokoelmiin on hiljattain tarttunut myös paljon muutakin fanitavaraa. Legoina muunmuassa Tylypahkan linna ja huispaus minisetti, häämatkalta mukaan lähti yllä oleva Harryn taikasauva. Lisäksi tässä viimeisen parin kuukauden aikana kokoelmani on kasvanut näillä jutuilla:


Tämän avaimenperän ostin Huuto.netistä, onhan se nyt melkosen pähee! ;)


Samaan aikaan Huuto.netistä tarttui kokoelmiini myös Gameboy advancelle tämä Potteri peli:


Lisäksi lähitienoon kirpparit ovat olleet lähiaikoina kovinkin anteliaalla tuulella:


Tuo Harry Potterin Salaisuuksien kammio tarttui kymmenen euron hintaan, vaikka hinta oli hieman kallis, mutta oli se sen arvoinen, eipä näitä pleikka ykkösen pelejä tule joka päivä vastaan, saati sitten kun tätä yksilöä en ole koskaan aiemmin edes nähnyt, oli se pakko kotiuttaa hinnasta huolimatta.


Nämä pelikortit puolestaan tarttui kumpainenkin matkaan vain euron hintalapulla, olin enemmän kuin tyytyväinen näihin löydöksiin! ^_^

Moni varmaan ajattelee, että jo on muija jääny ala-aste tasolle noiden krääsien kanssa, mutta siinä kohdin minä näytän vain kieltä. Haluan mieluummin elää elämäni täysillä nauttien lapsekkaasta mielestäni, kuin että pilaisin moiset innostukset ajattelemalla etten voi enää tässä iässä ostella tälläisiä juttuja, kun pitäisi olla aikuinen... En halua olla tylsä aikuinen vaan haluan muistella vanhana kiikkustuolissa (jos nyt sinne asti pääsee) kuinka nautin elämästäni ja keräsin itselle kiinnostavia asioita muiden mielipiteistä huolimatta! :)

Onko lukijoissa muita jotka ovat hullaantuneet Harry Potterista tai jostain muusta asiasta? :) Mitä esineitä te olette keräilleet hullun kiilto silmissä? ;) Onko jokin keräilyesine minkä olette heittäneet poies vain koska olette ajatelleet joskus sen olevan lapsellista ja on sitten myöhemmin kaduttanut?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Potteria joka lähtöön

Pääsiäis vapaat alkavat olemaan jo ohitte ja paluu arkeen kolkuttelee jo ovella. Oli äärimmäisen piristävää olla neljä päivää vapailla yhdessä mieheni kanssa ja saimmekin hirmuisesti aikaiseksi näinä vapaina. No mitäs me ollaan sitten puuhailtu?


Ollaan rempattu. Minä aloin hiomaan keittiömme seiniä värin vaihdosta varten. Päätimme samalla purkaa keittiön nurkassa olevan kuiva-aine kaapin joka on yhteydessä eteisen Harry Potter komeroon. Purettuamme väliseinän kaapin ja Harry Potterin väliltä ja muurattuamme seinän umpeen keittiön puolelta, tuli lisää tilaa portaiden aluskaappiin. Tätä ruokakomeroa kun en koskaan ole käyttänyt koska se sijaitsee jääkaapin takana. 


Sitten vain maalitela käteen ja tadaa! Nyt meillä on uusi keittiö! ^_^ 

Ja muistutuksena millainen vanha oli, niin länttäsen kuvan keittiöstä jollainen se oli kun tänne muutimme:


Olen itse todella tyytyväinen lopputulokseen. Miten paljon voikaan yksi seinien maalaaminen piristää arkea roimasti. Ennen ei huvittanut keittiössä tehdä mitään, kävellä vain nopeasti jääkaapille ja pois! :D Lämmittää puuhellaa ja viettää kaikki aika jossain muualla kuin keittiössä. Nyt teki heti mieli leipoa jotain ja olla kuin mikäkin kodin hengetär. Luulen tosin että tuo tunne on ohimenevä ilmiö mutta kuitenkin! :D 



Kaappien ovet ovat vielä kysymysmerkillä.. Ostin niitä varten jo maalin, mutta nyt uusien seinien kanssa niitä katseltuani, olen alkanut pohtimaan, että tarvitsevatko keittiön kaapit uutta ilmettä? Tuleeko keittiöstä liian tumma jos maalaan kaappien ovet? Vai toisiko se viimeisen silauksen meidän tyylistä tähän huoneeseen? Täytyy maalata joku koe lankku ja vertailla väriä seinien kanssa ja pohtia miltä kokonaisuus näyttäisi! :) Pieni läntti minulla jäi vielä maalaamatta, tuo jääkaapin takana oleva vanhan komeron kohta. Kitti ottikin enempi aikaa kuivuakseen joten en sitä ehtinyt maalaamaan, mutta siihen nyt ei kauaa mene, joten täytyy se ottaa asiakseen vaikka ensi viikonloppuna.

Eilen meillä kävi mieheni puolelta sukulaisia kyläilemässä. Oli oikein mukavaa nähdä heitä pitkästä aikaa ja kuulla kuulumisia. Saimme myös oppia kuinka saada tabletille pleikka ykkösen pelejä ja pelata sillä! :D edellinen ilta kuluikin pelatessa tabletilla pleikka ykkösen peliä Diablo ykköstä. Oli muuten yllättävän haastavaa ja kuolinkin omalla hahmollani ainakin kolme kertaa illan aikana. =D


Löysin viikko sitten kirpputorilta Pleikka ykköselle Harry Potter ja salaisuuksien kammio- pelin. Tuosta pelistä meillä onkin riittänyt hupia moneksi päiväksi kuunnellessa loistavia Suomi dubbauksia! :´D Harrykin lausutaan suomalaisittain Harri! :`D

Mukavaa alkavaa viikkoa teille sinne ruudun toiselle puolelle! <3

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

serkumpi sen herkumpi?

Monesti näkee amerikkalaisissa ja muidenkin maalaisissa elokuvissa näitä pätkiä kun oot jonkun tyypin kanssa yhdessä ja sitten rupeekin se oma kumppani kyllästyttään ja se vaihdetaan sen veljeen/siskoon.. näitä tapauksia oon kuullut paljon ihan tosi elämässäkin.. monesti tulen miettineeksi näitä juttuja kuunnellessa/leffoja katsellessa, mikä saa ihmiset hyppäämään sukulaisesta toiseen... mitä serkumpi sen herkumpi.. niinkö?? Aletaanko oleen sen toisen ihmisen kanssa vain ja ainoastaan jotta saadaan tutustua sen veljeen/siskoon? Vai eikö yksinkertaisesti sille rakkaudelle voi mitään?

Olen monesti ihmetellyt ihmisten mustasukkaisuutta oman kumppanin sukulaisia kohtaan ja jopa omia sukulaisia kohtaan! Huomannut että jos oma kumppani on esimerkiksi tapaamassa siskoansa, alkaa hirmuinen viestittely että missä nyt ollaan ja mitä nyt tehdään ja joko lähdet kotiin päin? Mitä näissäkin tilanteissa voi tapahtua? Tämä kumppanin paha sisko houkuttelee pettämään tai muuta vastaavaa? Vai onko kyseessä vain niin vahva omistushaluisuus ettei halua kumppaninsa olevan tekemisissä edes omien sukulaistensa kanssa?  Toisekseen minua kummastuttaa kovin tuo vaihto toiseen veljeen/siskoon. Miten niin pystyy joku tekemään ja mikä siinä veljessä/siskossa kiehtoo niin paljon että pitää kumppani jättää sen vuoksi ja saada monet perhedraamat aikaiseksi?

Miehelläni on kaksi sisarusta, pikkusisko ja pikkuveli. Tähän legendaariseen leffa draamaan verrattavissa minullahan olisi oiva tilaisuus ihastua mieheni veljeen jos näin kokisin tarpeelliseksi. Mutta kun EN koe. Minulle mieheni sisarukset ovat kuin omia bonus sisaruksia. Koen heihin samanlaista sukulaisuuden tunnetta kuin omaan veljeeni ja siskooni. En koe mitään tarvetta flirttailla tai yleensäkkään ajatella heistä minään kumppani ehdokkaina yms. Ajatuskin tuntuu niin väärältä. En sitten tiedä vaikuttaako omiin näkemyksiini se kun olen tuntenut mieheni sisarukset heidän ollessa niin nuoria/pieniä kun aloimme mieheni kanssa olemaan yhdessä, minulle on muodostunu heistä tunne kuin olisivat omia sisaruksia, vai onko tämä juttu vain taas näitä jota ei voi ymmärtää sellainen ihminen joka on uskollisuuteen, yhden ihmisen puolisoksi taipuvainen persoona? Maailmassa on paljon kummasteltavia asioita! :)