maanantai 9. marraskuuta 2015

Talven tuoksua ilmassa


Syksy on tuonut tullessaan kirpeitä pakkasaamuja, kauniita auringonpaisteita, vesipisaroiden kimmellystä ja kosteuden tuomaa kylmyyttä. Tällä hetkellä pihalla sataa vettä aivan kaatamalla ja koitan tasitella synkkyyttä ja keuhkoputkentulehdusta vastaan! Synkkyyttä vastaan olen pärjännyt tänä syksynä todella hyvin, mutta se keuhkoputkentulehdus.. Viheliäinen arki viholliseni koittaa uhkaavan sinnikkäästi ujuttaa lonkeronsa keuhkoraukkojeni ympärille antaen välillä minun luulla, että olikin vain ohimenevä vierailija jotta voi taasen iskeä katalat kyntensä uudelleen saaden minut kiroamaan sen olemassaoloa. Jos tämä kiusanhenki todella päättää majottautua elimistööni, täytynee taasen mennä istumaan lääkärijonoon jotta saa jonkinlaiset aseet vastarintaa varten.


 Viimepäivien aikana on tullut jälleen vanhennuttua vuodella, kirottua rahatilanteemme alimpaan helvettiin ja sinne samaiseen paikkaan taisin kirota myös autoni joka päätti ystävällisesti jättää minut kyläkauppamme pihaan!! Mutta kaikesta vastoinkäymisestä huolimatta olen myös ollut onnellinen ihanista ihmisistä joita elämääni kuuluu ja jotka ovat olleet tukena ja piristäneet arkea rutkasti! <3


Viikonpäästä minulla alkaa taasen kahden viikon sijaisuudet edellisessä työpaikassani. Ne sijaisuuden jäävätkin viimeisiksi, sillä he lopettavat viimeisenkin toimipisteensä toiminnan. Haikein mielin sinne menen kun tiedän ettei sinne enää pääse sijaistamaan, mutta onneksi esimiespariskunnasta on tullut minulle äärimmäisen tärkeitä ihmisiä, joten aion taatusti käydä heidän eläkepäiviään piristämässä jatkossakin :)

Hyvää alkanutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle <3

4 kommenttia:

  1. Tiesitkö, että sun silmät on tavattoman vangitsevat ja kauniit? ♡_♡

    Mutta sitten tuosta keuhkoputkentulehduksesta.. Olen pahoillani, että sinulla on tuollainen vaiva riesanasi! Uskon, ettei se ole yhtään kivaa. En osaa edes kuvitella millaista se on. Muistan, kun lapsena naapurintytöllä oli kerran se, minkä vuoksi hänen piti kuiskata. Ja minäkin kuiskasin silloin, koska halusin kai, että olisimme samalla "aaltopituudella"! :D Pari vuotta sitten mulla oli kyllä varmaan joku vastaava, kun ääneni oli viikkokausia poissa. Tuntui ihan hirveältä, kun ei saanut ääntä. Mutta siihenkin varmaan jossain määrin tottuu jos se ilmenee kroonisena..? Ihminen on niin ihmeen sopeutuvainen olento.

    Tsemppiä, että rahatilanteenne lähtisi parempaan nousuun! Olethan ottanut selvää mahdollisista tukiasioista? Mutta niin kuin sanotaan: "Asioilla on tapana järjestyä." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru jälleen kauniista sanoista <3 <3
      Voi oletpa ollut herttainen <3 itsellä ei juurikaan ääneen vaikuta mutta henki ei meinaa kulkea ja vihloo joka hengenvedolla. Tuntuu kuin olisi kiristävä vanne koko ajan keuhkojen ympärillä.
      Ja kyllä sitä ihminen pärjää yllättävän pienillä rahamäärillä ja tukia tähän nyt on huono hakeakkaan kun eivät omakotitalolliselle anna mitään, pitäisi asunto myydä yms. Mutta kyllä tässä pärjätään, pitäisi tässä viikonpäästä tulla edes jonkinmoinen palkka ni on varaa ostaa bensaa! :)

      Poista
  2. Olen täysin samaa mieltä kuin Widow Sleepskin! Sulla on lumoavan kauniit silmät (ja oot toki muutoinkin nätti) <3

    Toivottavasti olisit jo toipunut ja muutoinkin siellä kaikki hyvin :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista kommentista ihanainen <3 ja äärimmäisen suuret pahoittelut vastauksen viivästymisestä, en ole hetkeen jaksanut tämän blogin puoleen tulla. Jospa se inspiraatio alkaisi pikkuhiljaa palautumaan :)

      Poista

Kaikki kommentit ovat tervetulleita. Anonyymit: Laitattehan nimimerkkiä kommenttinne perään?! kiitos!=)